Stressi
Sanotaan, että stressi on sitä, mitä kukin stressinä kokee. Yksilölliset erot stressikokemuksissa ovat valtavan suuret.
Pitkäaikainen stressi on terveydelle haitallista.
Stressi lihottaa
Stressihormoni- tason ollessa jatkuvasti koholla insuliinitasapaino häiriintyy. Ennen muinoin ihminen tarvitsi äkillisiä stressihormonien tuomia vaikutuksia selviytyäkseen uhkaavissa tilanteissa. Stressihormonit ovat insuliinin vastavaikuttajahormoneita, ja vaikuttavat mm. maksaan siten, että se alkaa tuottaa sokeria. Näin uhkaavissa tilanteissa ihmisen verensokeripitoisuus nousi, ja ihminen jaksoi pidempään esim. puolustautua.
Nykyään meidän tarvitsee enää harvoin puolustautua uhkaavissa tilanteissa.
Meille on tutumpaa ns. krooninen stressi. Tämän vaikutuksia ovat mm. veren ylimääräisen sokerin varastoituminen rasvaksi vatsaonteloon ja vyötärön seutuun.
Tuloksena voi olla ns. omenavatsa ja metabolinen oireyhtymä, joka puolestaan altistaa tyypin 2 diabetekselle.
Stressi kohottaa verenpainetta
Stressi kohottaa myös verenpainetta. Mittauksissa ei välttämättä näy huomattavia nousuja. Haitallisin tilanne on silloin, kun verenpaine ei laske yölläkään tai jos heräämiseen liittyy hyvin voimakas ja äkillinen verenpaineen nousu.
Stressi huonontaa vastustuskykyä, jolloin esim. tulehdussairaudet
pitkittyvät.
Työelämässä ilmenevää psykososiaalista stressiä ja sen vaikutuksia
terveyteen on tutkittu jo paljon. Sydän hyppelee, tilttaa, pakahtuu tai murtuu milloin ilosta, milloin surusta. Tunteet tuntuvat sydämessä, niin myös stressi. Työpaineiden vaikutusta sydänoireisiin on tutkittu, ja stressiä pidetäänkin syntipukkina myös terveiden ihmisten sydänvaivoihin.
Suomalaisilla on usein sydänoireiden tapaisia vaivoja, joihin ei löydy fyysistä syytä: rintakipua, ahdistusta, hapen loppumisen tunnetta, rytmihäiriöitä ja yleistä huonovointisuutta. Nämä ovat usein stressin aiheuttamia tuntemuksia.
Stressin oireita ovat mm. seuraavat:
- sydänoireita, joita ei havaita lääkärin tutkimuksissa (rytmihäiriöitä, tms). Sydänoireet ja verenkiertohäiriöt kannattaa tutkituttaa lääkärillä.
- tunne, että happi loppuu (paine rinnassa, ilman haukkominen)
- yleinen huonovointisuus (huimaus, pahoinvointi, ripuli, ummetus)
- keskittymiskyvyttömyys (teet asioita ilman loogista järjestystä tai teet useaa tehtävää samanaikaisesti, jotkin asiat jäävät kesken)
- näköalattomuus, vaikeus tehdä päätöksiä (hahmottaminen vaikeaa, asioiden merkityksen hämärtyminen vaikeuttaa ratkaisuja)
- huonomuistisuus (unohtelet tapamisia tai sovittuja tehtäviä)
- jatkuva väsymys (väsynyt jo heti aamusta?)
- jännittäminen ja huolestuminen (arkipäivästä suoriutuminen, uudet tilanteet, työtoverin / esimiehen kohtaaminen)
- ärtyneisyys (kireys, lyhytpinnaisuus, kyyniseksi muuttunut asenne työhön)
- pelko (jotain pahaa tapahtuu, et kykene hallitsemaan tulevaa tilannetta)
- negatiivisten reaktioiden lisääntyminen (esim.ihmisten kohtaaminen liikenteessä, kaupan jonossa, kahvikupin kaatuminen aiheuttaa kohtuuttoman suuren negatiivisen tunnepurkauksen)
- positiiviset ajatusten haalistuminen (milloin viimeksi ilahduit oikein
sydämestäsi, milloin viimeksi toisen ihmisen ajattelu aidosti lämmitti ajatuksiasi tai tunteitasi, milloin halusit viimeksi tehdä pyyteettömästi hyvää?)
- pitkäaikainen lihasjännitys (jatkuvaa kipua ja jäykkyyttä lihaksissa, tuntoherkkyyden muutos, tunnottomuus)
- toistuva tai jatkuva päänsärky (niskalihasten ja hartialihasten kireys)
- silmäsäryt (kannattaa tutkituttaa asiantuntijoilla)
- unihäiriöt (vaikeus nukahtaa, vaikeus herätä, uni maistuisi melkein aina)
- oman terveyden ja harrastusten laiminlyönti (harrastukset jääneet kokonaan, liikunnan harrastus rajoittuu kaupassa käyntiin)
- liikunnan väheneminen (valitset kaupan tms. sen mukaan kuinka helposti pääset sinne autolla tai julkisilla, et lähde enää "vain kävelylle")
- lisääntynyt alkoholin tai päihteiden käyttö (rentoutumisen, hyvän olon, merkityksellisyyden hakeminen päihteistä, pikkuhiljaa kasvaneet käyttökerrat tai -määrät)
- mielialamuutokset (asiat, joille aikaisemmin hymähdit alkavat ärsyttämään vrt. negatiivisten reaktioiden lisääntyminen)
- motivaation puute (et näe "järkeä" aloittaa jotain uutta tehtävää, tai "et saa vain itsestäsi irti aloittaaksesi jotain uutta")
- heikentynyt ammatillinen itsetunto (suorituskyky laskee suorituspaineen noustessa, et luota omiin taitoihin ja kykyyn suoriutua annetuista tehtävistä, tehtävä pino kasaantuu)
Kuvaako jokin näistä väittämistä sinua? Pysähdy siinä tapauksessa miettimään mistä tämä johtuu:
- En tunne aitoa läheisyyttä kanssaihmisiini
- Minulle on tullut uusi tärkeä asia - lähes pakkomielle
- Omista mielipiteistä kiinnipitäminen on tärkeää, en tee kompromisseja enkä tutustu toiseen / erilaiseen näkökulmaan
- En salli itselleni epäonnistumista
- Kyllästyn helposti ja tunnen tehtäväni yksitoikkoiseksi.
- Tavoittelen jatkuvasti rajua suorittamista seuraavaa kiihotusta.
- Otan itseni vakavammin kuin aikaisemmin.
- Minun on vaikea nauraa itselleni.
- Haavoitun, jos muut laskevat minusta leikkiä.
- Tunnen epäonnistuvani ihmisenä, kun koen takaiskun työssäni.
STRESSIHIERONTA AUTTAA PÄÄSEMÄÄN STRESSIOIREISTA
Stressioireiden vähentymisen jälkeen on helpompi keskittyä itse stressiä
aiheuttavien syiden pohtimiseen ja karsimiseen. |
